"Kuin lailla naurun,
kuin lailla itkun.
Kuin lailla ilon,
kuin lailla surun.
Runoratsuni laukkaa,
kuroen matkaa umpeen,
kiinni toden ja valheen välillä.
Tunnen sanat jotka kiehuvat sen kyljissä,
kun puristan jaloillani etten putoaisi.
Näen tunteen,
joka laulaa sen silmissä,
kun yritän rauhoitella sitä.
En hallita ratsuani voi,
eivät suitset enää ole vallassani.
Eivät jalkani jalustimissa,
enkä istu satulassa.
Mutta antaa mennä vaan,
roikumpahan edes mukana."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti