perjantai 11. helmikuuta 2011

Kaulakoruni

    " Hopeaa, 
       kultaa.
       Solmuja,
       silmukoita.
       Sormet käyvät,
       koskettavat.
       Ja taas voin keskittyä."

Jostain syystä tykkään näprätä korujani. En tiedä mikä siinä on, mutta en vain osaa olla näpräämättä niitä aina tilaisuuden tullen. Valokuvissakin näytän aina yhtä typerältä ja vain koska näyttää, että sormeni hapuilisivat ilmaa vaikka todellisuudessa ne pitelevät koruani. Tiedän, että Facebookissakin on miljoona kaverikuvaa jossa muut ovat tietysti edustavan näköisiä ja minun käteni on omituisessa asennossa, noin 20 cm päässä kaulastani sormet sulkeutuneena korun ympärille, jolloin itse korua ei tietystikään näy ja ketjua ei nyt muutenkaan helposti näe. Joten, olen aina se ufo niissä fotoissa. Uskomatonta.

Kokeissa näprään korujani, sillä jonkin asian tekeminen saa minut rauhoittumaan ja keskittymään kokeeseen paremmin. Ja jumaliste kun olen monta katsetta saanut edelleen samasta syystä kuin valokuvissakin. Opettajat taitavat pitää minua outona. Eivätkö he koskaan näprää kaulakorujaan?

-Julia

3 kommenttia:

  1. MINÄ AINA näprään kaulakorujani! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti ihanasta bannerista! :)

    http://silmatsydameeni.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. J, kiva kuulla että jollakin muullakin on sama addiktio :D

    Anniina, nou proplemou, kiva että sain tehdä :)

    VastaaPoista